Keskikesällä metsänkuningas kutsui metsänvaltiattaren luokseen. Hän laittoi Tapion pöydän koreaksi leivällä, hunajalla, hunajaviinillä, marjoilla ja metsänkukkasilla. Niin kaunis oli päivä, pöytä niin runsas ja metsänkuningas niin vahva ja komea, että Valtiatar rakastui. Metsänkuningas lupasi vaalia ja suojella Valtiatarta; joka taas lupasi tukea ja auttaa häntä.

 

He nauttivat pöydän antimista niin, että he olivat tahmaisia hunajasta ja marjoista ja tarvitsivat puhdistautumista. Heidän saunoessaan Valtiatar pyysi metsänkuninkaalta rasvaa. Kuningas kysyi: ”Miksi?” Valtiatar vastasi, että he tarvitsevat sitä tuleville vauvoille. Kuningas antoi vatsarasvaansa Valtiattarelle. Valtiatar otti lähdevettä ja tuhkaa saunapadan alta ja keitti niitä tulella. Päivän ollessa lopuillaan Valtiatar otti keitoksensa ja varastoi sen. Tuli talvi, vauvat syntyivät ja kevät tuli jälleen. Lasten saunoessa ensimmäistä kertaa he käyttivät saippuaa heidän talviturkkinsa pesuun.